maanantai 15. huhtikuuta 2013

Which bridge to cross and which to burn?


Look what we have here! :D Jännitin koko viikonlopun, että löytyykö nämä maanantaina postista ja katsos vain, sieltähän ne kolahti. Pidetään peukkuja että kokeet menee hyvin, haluan kyllä tuonne päästä, suoritan sitten kaksoistutkinnon tai en. Ainahan on iltalukio :)

Kävin sitten perjantaina sen Gracen selässä jännittämässä, mutta ainakin pääsin siitä parin päivän ratsastuspelosta irti. Graken oli kyllä mahti terapiaheppa <3 :)

Kohta pitäisi tästä hipsiä Fallkullaa kohti kerhoilemaan, meille tulee nyt viime hetkillä juuri valmistunut vertaisohjaaja mukaan, toivottavasti hän ilmestyy tänään aikaisin paikalle niin ehdin vähän kysellä pelottavia kysymyksiä ennen kuin lapsoset saapuvat. Yritän näppäillä kuvia edes sitten tuolla puhelinrääpäleellä, meillä on jännittävä lehmäpäivä tiedossa ;) Tänään ei kyllä anneta aihetta keltaisille tai punaisille lapuille, hoidetaan tuo lehmäseurustelu kunnialla alusta loppuun!

You think too much, that's your trouble.

torstai 11. huhtikuuta 2013

But darling, who knew?

Taas on kirjoittelu unohtunut, mutta eipä tässä välissä paljonkaan ole tapahtunut. Pääsiäisenä meillä oli pieni ranskistyttö hoidossa ja tuli ulkoiltua aika paljon. Loman jälkeen en ole sitten paljon muuta tehnyt, kuin kouluhommia. Eilen olin Fallkullassa käymässä, meille vertseille oli varattu hevoset ratsastusta varten. Lopetin kesken, ei mennyt kovinkaan hyvin. Saas nähdä milloin kehtaan mennä uudestaan selkään vai menenkö ollenkaan. Tänään lähden kuvailemaan Idan valmennusta, Grace on kuulemma ollut aika super eilen ja toissapäivänä, toivottavasti hyvä meno jatkuu :) Perjantaina oli tarkoitus mennä käymään Gracen selässä, mutta saa nyt nähdä mitä siitäkin tulee.

Loppuun pari kuvaa pääsiäiseltä :) Nämäkin oli tarkoitus laittaa aikoja sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi.


Muokkauksesta kiitokset Idalle :)
Olkaahan iloisia älkääkä riehuko ponskien kanssa ;)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Why do we fall in love so easy, even when it's not right

Tänään oli taas sellainen päivä että olisi tehnyt mieli vaan käpertyä sohvannurkkaan suklaajäätelöpaketin kanssa. Niin olisikin varmaan käynyt ellei tuo ihana karvapallo olisi vinkunut minua ulos ja tuolla kirpeässä ilmassa kävellessä alkoi tullakin jo paljon parempi olo. Tänään olen siis saanut jotain aikaankin, tuli imuroitua, laitettua ruokaa ja luettua ensi viikon kemian kokeeseen. Myös kirjoitellut olen jonkin verran ja lukenut kirjaa äikän päättötyötä varten. 

Huomenna olisi retki Valokuvataiteen museoon, en ole vielä päättänyt käännynkö bussipysäkiltä kirjastolle vai koululle päin. Kotiin en jää, koska täällä en saa aamuisin mitään tehtyä, eli liikkeelle täytyy lähteä. Kirjastossa saisi kivasti luettua kokeisiin ja päntättyä muutenkin aineita, mielummin käytän sen viisi tuntia tehtävien tekemiseen kuin museossa kiertelyyn. 

Koitan saada joskus kuviakin tänne blogin puolelle, nyt vain on ollut joko niin hiljaista, ettei ole mitään kuvattavaa tai niin kiireistä, ettei ole ehtinyt kuvata. Lupaan parantaa tapani (;

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Je ne veux coucher avec toi ce soir

Ensimmäinen päivä pitkästä aikaa kokonaan koulussa, jippii! Ja yhteishakukin tuli tehtyä. Ykkösenä Asikkalaan hh-puolelle ja kakkosena maatalouden pk. Kolmosena Lyk, nelosena Melu, viimeisenä Tilu. Toivottavasti pääsen johonkin kolmesta ensimmäisestä. Pidetään peukut pystyssä.

Koulusta kotiin rentoutumaan ja sitten Senin kanssa Tyttöjen talolle Helin ohjaamaan avoimeen lauluryhmään. Oli aivan mahtavankivansuperia, varmasti tulen käymään siellä monet kerrat. Kotimatkalla kuunneltiin musiikkia ja vaihdeltiin hyviä kappaleita keskenämme. Kiitos Seni, olet ihana! <3

Nyt sitten uuden kalenterin tuunailua ja päivittelyä, tuntuu ettei aika enää riitä mihinkään. Onneksi Nalle Puh -kalenterissa on sivun verran tilaa joka päivälle, vähempi ei kyllä meikän tekemisille riittäisi, huh.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Just because it burns doesn't mean you're gonna die

Alkaa pikkuhiljaa olla paniikki tuosta yhteishausta. Perjantaina pitäisi olla tehtynä, eikä mulla vieläkään ole kaikkia hakuvaihtoehtoja valmiina, jäiks :/ Lisäksi mulla on kaksi A-kieltä, eikä yhtäkään B-kieltä, eikä sitä haku hyväksy. Pitää varmaan neuvotella opon kanssa.

Tässä on ollut viimeaikoina kaikenlaisia ei-niin-mukavia juttuja ja olisi muutakin ajateltavaa kuin tuo yhteishaku. Pitää vaan nyt yrittää reipastua, ei ole kivaa kun ihmiset suuttuvat "laiskuudestani", kun eivät tiedä faktoja. Tänään ohjelmassa kokeisiinlukua ja siivoilua, ehkä illalla ehtii hetkeksi istahtaa telkkarin ääreen.

Laitan tähän loppuun pari kesäistä kuvaa, ikävä! :( <3



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

8 faktaa Lilosta


1. Lilo tuli meille heinäkuussa 2011. Neidin virallinen nimi on Deardreams Crown Princess ja Lilo on peräisin Deardreams-kennelistä. Lilolla on kaksi siskoa ja veli. 

2. Lilo on ollut aina todella vilkas ja aktiivinen, varsinkin pentuna. Se tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, eikä sen sosiaalisesta elämästä tarvitse olla huolissaan. Liloa ei moni koira saa juoksemalla kiinni ja sen pikakiito turhauttaa joitakin koiria. 

3. Lilo syö Golden Eagle -ruokia. Oikea ruoka löytyi vasta Lilon ollessa vajaa vuoden ikäinen, sillä oli ensimmäisen syksyn aikana vatsa sekaisin ihan koko ajan. Golden Eagle taisi olla kolmas ruoka jota kokeilimme. Lilo on todella ahne koira ja se kyllä syö mitä vaan, eri asia on, pysyykö syöty sisällä. Lilo saa makupaloina omia nappuloitaan ja joskus erikoistapauksissa keitettyä broileria. Erikoistapaus voisi olla vaikka jonkun uuden, hankalan asian opettelu. Silloin pitää olla ekstraherkkua :)


4. Jos kaikki eivät ole sitä vielä arvanneet, Lilon nimi tulee Lilo & Stitch -elokuvasta. Mietimme pitkään pennun nimeä. Emme halunneet antaa selvää ihmisen nimeä, emmekä liian tavallista nimeä. Ihanteellinen olisi sellainen nimi, joka ei myöskään tarkoittaisi mitään. En toki tiedä, jollain kielellä Lilo saattaa jotain tarkoittaakin, mutta vielä en ole merkitykseen törmännyt :D

5. Lilo on shetlanninlammaskoira. Sitä luullaan usein colliepennuksi ja vielä useammin sitä sanotaan mini-Lassieksi. Sheltin turkkia ei tarvitse trimmata ja se on loppujen lopuksi hyvin helppohoitoinen. Perusteellinen harjaus aina parin kuukauden välein, pesu pari kertaa vuodessa tai silloin, kun koira on likainen. Korvat ja tassukarvat täytyy pitää siisteinä, muuta huolehdittavaa ei juuri ole. 

6. Meillä ei aluksi ollut Lilolle ollenkaan pehmolelua, mutta pennun tultua aloin tonkia omia varastojani ja löysin Lilolle sopivan pehmokoiran. Lilonen rakastui siihen heti paikalla, eikä suostunut nukkumaan keittiössä portin takana, jos se näki Koiran olevan olkkarin puolella. Pentuna se ei jaksanut juuri kanniskella lelua itse, ei se tainnut edes mahtua Lilon vauvasuuhun, mutta nykyään pehmokoiraa retuutetaan ympäriinsä hurjalla voimalla. Viime aikoina Koiraa ei ole tarvinnut ottaa matkalle mukaan, mutta aina kotiin palatessa Lilo syöksyy etsimään sitä ja on selvästi iloinen jälleennäkemisestä. 

7. Ennen Lilon tuloa äiti oli jyrkästi sitä mieltä ettei koira kuulu sänkyyn. Luin lehdistä ääneen kuinka se on koiralle luontaista laumakäyttäytymistä ja kuinka ihanaa olisi kun pieni karvapallo käpertyisi jalkopäähän. Äiti ei heltynyt ja vuoden ajan Lilo nukkuikin keittiössä portin takana. Oli se siellä ihan tyytyväinen, ei valittanut tai huutanut ollenkaan. Viime kesänä Lilo alkoi nukkua vapaasti missä halusi, sillä oli käytössään keittiö, eteinen ja olohuone, jossa myös äitini nukkui. Usein Lilo nukkui myös kanssani oven takana ja silloin pyysin sen aina sänkyyn nukkumaan. Pikkuhiljaa minulta salaa myös äiti alkoi pitää Liloa sängyssä öisin ja nykyään Lilo nukkuu poikkeuksetta joka yö jommankumman sängyssä :)

8. Lilon paras koirakaveri on sen puoliveli Justus, jota pääsemme usein moikkaamaan, Justus on nimittäin isovanhempieni koira. Lilo nauttii niin paljon päästessään juoksentelemaan maalla vapaana Justuksen kanssa. Itsellekin tulee niin hyvä mieli ja on kiva kun saa pitää koiria vapaana. Ennen Liloa Justus ei ollut nähnyt toisia koiria pentuaikansa jälkeen kuin pari-kolme kertaa ja se oli vähän hämillään kun menimme sinne ensimmäistä kertaa Lilon kanssa. Nopeasti niistä tuli kuitenkin kavereita ja vaikka aluksi luulimme, että vanhempi Justus ottaisi komennon, pikkusiskosta tuli kuitenkin se pääpomottaja.